Titaanin vastaisku
Paavo Väyrynen on juuri ilmoittanut hakevansa ensi kesän puoluekokouksessa Keskustan puheenjohtaksi. Hyvin menneet presidentinvaalit ja Väyrysen osoittama kestävyys antavat hänelle hyvät lähtökohdat kilpailuun. Mielenkiintoista on, kenen taakse keskustavaikuttajat asettuvat ja ketkä lähtevät mukaan kilpailuun. Itselleni uutinen oli sikäli yllätys, että pidin todennäköisempänä Väyrysen asettumista jonkun ehdokkaan taakse. Oma veikkaukseni oli Riikka Manner, mutta tämä tarkoittanee sitä että hän ei asetu ehdolle ainakaan puolueen puheenjohtajaksi.
Väyrysen poliittinen tarina on vailla vertaansa nyky-Suomessa, jossa valtakunnantason poliitikot enää nykyään harvoin viettävät kymmeniä vuosia aktiivisena politiikassa. Hänellä on myös ollut oma tapansa pudota aina jaloilleen, ja nyt presidentinvaalien alla kierretyn kannatuksen turvin sekä ylivoimaisen asiaosaamisen avulla hänellä on mahdollisuus palata Keskustan johtoon 22 vuoden tauon jälkeen. Hänen suurin haasteensa ja samalla vahvuutensa on nyt vuoden takainen putoaminen eduskunnasta, joka toisaalta antaa hänelle aikaa panostaa puheenjohtajakampanjaan mutta jota hänen vastustajansa varmasti käyttävät häntä vastaan.
Itse äänestin Väyrystä puolueen puheenjohtajaksi vuonna 2010. Jos suuria ihmeitä ei tapahdu niin olen hänen takanaan myös kesän 2012 puoluekokouksessa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Paavon blogiteksti tulikin tätä kirjoittaessa:
http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/96879-huonomminkin-olisi-v...
Asiahan ei minulle kuulu, mutta Väyrynen Keskustan johtajana olisi ollut loogisempaa ennen presidentinvaaleja kuin sen jälkeen. Kun kerran Väyrynen valittiin presidenttiehdokkaaksikin, niin siihen olisi sopinut melko hyvin Vanhasen jälkeinen lyhyeksi määritelty puheenjohtajakausi. En usko, että vaalitulos olisi huonontunut.
Jälkiviisastelua minulta, myönnän.
En nyt tuosta ole ihan samaa mieltä. Puheenjohtajuus (ja kansanedustajuus) olisivat vieneet vaalikampanjalta paljon aikaa ja tehneet Väyrysen tekemän valtavan jalkatyön mahdottomaksi. Vaalituloksesta en kuitenkaan osaa sanoa (todennäköisesti eduskuntavaaleissa tappio olisi ollut pienempi) presidentinvaalien suhteen.
Eduskuntavaalien tappio nimenomaan Väyrysen itsensä kohdalla oli tasoituksen antamista presidenttikisaan. Siis sen alku-uskottavuuden hankkimiseenkin tarvittiin työtä. Ja lisäksi Väyrysen prosentit olivat matalat täällä Uudenmaan suunnalla, Järvenpään satamakaupunki mukaan lukien. Niidenkin kasvattamisen olisi päässyt aloittamaan korkeammalta.
Onhan niitä tietenkin sitten joukko äänestäjiä, jotka eivät Kepua voisi äänestää, mutta Väyrystä paremman puutteessa.
En ollut yllättynyt Väyrysen ilmoituksesta. Hän ei myöskään koskaan ole pannut kynttiläänsä vakan alle, vaan on ollut aina ensimmäisiä ilmoittamaan mielenkiinnostaan milloin mihinkin tehtävään.
Tulee mieleeeni joku sketsiohjelma 80-luvulta, jossa toimittaja haasttatteli Paavo Väyrysenä esiintynyttä hahmoa. Haastattelusta ei meinannut tulla loppua ja viimein toimittajan piti patistaa Paavoa lähtemään pois. Paavo totesi siihen, että "tulen kuitenkin takaisin". Toimittaja jälleen: "No niin, menkää nyt!"
Paavo: "Mutta tulen takaisin ..." j.n.e.
Hyvä, että maailmassa on edes jotain pysyvää!
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 5 kommenttia