Kehitysyhteistyössä on paljon kehitettävää
Kehitysavusta puhuttaessa puhe kääntyy
helposti rikkaisiin itsevaltaisiin diktaattoreihin, joiden ylellinen
elämäntyyli (ja sveitsiläiset pankkitilit) rahoitetaan länsimaiden
kehitysavun avulla. Kylmän sodan aikana tämä olikin enemmän
sääntö kuin poikkeus, kun supervallat ylläpitivät omaa
vaikutusvaltaansa kehitysavuksi naamioidulla rahansiirroilla
kolmanteen maailmaan. Paljon kehitystä noista ajoista on tapahtunut,
mutta vanhat mielikuvat istuvat yhä vahvasti kansan syvien rivien
mielessä.
Kehitysapu ja sen tulevaisuus ovat
olleet kovasti keskustelussa tänä syksynä. Kokoomusnuorten liittokokouksen otettua kannan nykymuotoisesta
kehitysavusta luopumiseksi muut merkittävät poliittiset
nuorisojärjestöt irtautuivat näkemyksistä toinen toistaan
voimakkaammilla sanankäänteillä. Myös lamalle ominainen
protestihenki ja solidaarisuuden puute tietyissä väestöryhmissä
on nostanut kritiikkiä kehitysapua kohtaan. En itse kannata
kehitysavusta luopumista, mutta puhdas rahallinen avustus harvemmin
nostaa kehitysmaita köyhyyden ja levottomuuksien keskeltä.
YK kannustaa jäsenvaltioitaan
kuluttamaan 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan kehitysapuun.
Suhtaudun tällaisiin tarkkoihin protestimääriin varsin
skeptisesti, eikä mielestäni ole mitenkään järkevää sitoutua
yhteen tiettyyn summaan. Onko järkevämpää käyttää 0,5
prosenttia bkt:sta tehokkaaseen kehitysapuun kuin työntää 0,7
prosenttia suoraan Mobutu Sese Sekon ja kumppaneiden sveitsiläisille
pankkitileille? Soppaa hämmentää myös se, mitkä kulut lasketaan
kehitysapuun. Olisiko sotilaallinen tai siviilikriisinhallinta mukana
tuossa summassa? Entä ilmaston hyväksi tehtävät panostukset ja
lähialueyhteistyö?
Ihmiset olisi myös paljon helpompi
saada tukemaan tiettyjä näkyviä projekteja ja hankkeita kuin
jakamaan resursseja hajanaisesti sinne ja tänne. Kaikkein parasta
olisi, että ainakin osa kehitysavusta rahoitettaisiin yksityisten ja
yritysten taholta. Yhteiskuntavastuu näkyy kyllä jo selkeästi
markkinoinnissa (oman kokemuksen perusteella varsin moni taho
lahjoitti joulutervehdyksiin tarkoitetut varat hyväntekeväisyyteen),
mutta arkipäiväisen kehitysavun tasolla sitä ei vielä juuri näy.
Ehkä tulevaisuudessa?
Miten kehitysapua sitten tulisi jakaa?
Itse jakaisin kehitysavun ensinnäkin kahtia: pienempi osa
kehitysavusta menisi kriisien ja muiden akuuttien hätätilanteiden
avustamiseen (esimerkiksi luonnonkatastrofit). Tämä apu olisi
määräaikaista ja tarkoitettu lyhytaikaiseksi avuksi, joka on
kuitenkin mahdollista myöntää erittäin nopealla määräajalla.
Suurempi osa kehitysavusta taas tulisi
kuluttaa järjestelmällisesti infastruktuurin ja koulutuksen
kehittämiseen kohdemaissa. Laadukasta suomalaista
koulutusjärjestelmää tulisi erityisesti näissä asioissa
hyödyntää. Suurin osa kehitysmaiden ongelmista juontaa juurensa
tai perustuu ainakin osittain väestön matalaan koulutustasoon.
Esimerkiksi historiallisesti kolonialismin päättyminen johti
monessa kehitysmaassa romahdukseen, kun eurooppalaiseen malliin
perustuvia hallintojärjestelmiä pyrittiin ylläpitämään ilman
että väestöllä oli tarvittavaa tietotaitoa sen tehokkaaseen
ylläpitämiseen.
On muistettava, että kehitysavun yksi
tarkoitus on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Tästäkin syystä YK:n
tai minkä tahansa muun järjestön suosituksiin tulee suhtautua
terveen skeptisesti. Yhteistyötä kehitysavun jakamisessa tulee
kuitenkin tehdä kansainvälisten tahojen kanssa, jotta panostukset
kehitysmaiden elinolosuhteiden parantamiseen saadaan mahdollisimman
tehokkaaseen käyttöön.
Hyvin suunnitellulla (ja toteutetulla)
kehitysavulla voidaan ehkäistä sotia ja vähentää absoluuttista
köyhyyttä. Huonosti suunnitellulla taas voidaan lisätä molempia.
Tässä vielä Suomen kehitysavun historiaa.
1965-1978:
http://www.artto.kaapeli.fi/kyo40/osa1
1979-1991:
http://www.artto.kaapeli.fi/kyo40/osa2
1992-2004:
http://www.artto.kaapeli.fi/kyo40/osa3
Kaudella 1979-1991 tapahtui merkittävä muutos, Suomi alkoi painostaa 80-luvun puolivälin paikkeilla kehitysmaita apunsa vastineeksi uusliberaaleihin uudistuksiin, yksityistämisiin jne. jotka uudistukset useissa kehitysmaissa tarkoittivat talouksien romahtamista ja sosiaalisen kurjuuden kasvua, köyhyyden lisääntymistä, jopa sisällissotia(sisällissodista Chossudovsky).
Yhdysvaltojen antamasta kehitysavusta n. 90% palaa nopeasti eri reittejä takaisin Yhdysvaltoihin(Chomsky). Ylikansalliset yritykset tuovat sitten kehitysmaista moninkertaisesti kehitysavun verran voittoja länsimaihin, jopa palkästään laittomasti veroja kiertäen.
”Jokaista kehitysapueuroa kohden maista katoaa laittomasti noin yhdeksän euroa pääomia etenkin ulkomaisten suuryritysten verojärjestelyjen vuoksi.
Kehitysmaista lähtevän laittoman pääomapaon suuruudeksi arvioidaan nykyisin 680–800 miljardia euroa, kun rikkaiden maiden kehitysmaille maksama virallinen kehitysapu oli viime vuonna reilut 80 miljardia euroa.”
http://www.kepa.fi/uutiset/7492
Lansimaat ovat käytänössä uudelleenkolonisoineet kehitysmaat, minkä johdosta Kiina on vauhdilla pääsemässä esim. Afrikassa voimatekijäksi rahoittajana paremmilla ehdoilla kuin EU ja USA, jotka vaativat edelleen epäsuosittuja ja vahingollisia rakennesopeutusohjelmiaan apunsa ja lainojensa ehtona.
”Kun eurooppalaiset tulevat, he eivät sano, että haluavat tämän tai tuon sopimuksen. He sanovat: avatkaa sosiaalipalvelunne, avatkaa julkiset hankintanne ja avatkaa rahoitusmarkkinanne. Lisäksi meidän yhtiöillämme pitää olla oikeus tulla markkinoillenne ja viedä pääomamme takaisin. Tämä on eri asia kuin kiinalaisten kanssa ja tätä me emme hyväksy.”
http://www.kepa.fi/uutiset/6632
Ilmoita asiaton viesti
Kehitysavussa jossa köyhöhän kansan piikkiin otetaan uutta lainaa pää märkänä jotta saadaan afrikkalaisdiktaattoreille uusia linnoja ja sijoitustilejä ei ole järkeä.
Mutta entäpä ”mobutun” veljespuolue keskustapuolueen kannattajien varallisuus? Koko kehitysapu tulee ottaa maataloustuista ja kiristää metsäverotusta, silloin apu olisi veljellisempää.
Ilmoita asiaton viesti
Maksakaamme kehitysapu niille suomalaisille, jotka menevät sinne auttamaan. Konkreettista apua ihmiseltä ihmiselle. Opetusta, talkooapua, yms.
Nostetaan auttajien palkka niin korkeaksi, että varmasti saadaan käytettyä koko summa.
Ilmoita asiaton viesti
Kehitysapumme on noin miljardi euroa. Suurin osa siitä menee korruptioon ja erilaisten välikäsien taskuun. Vain pieni osa siitä on tuloksia tuottavaa.
Siksi valtaosa kehitysavusta pitäisi käyttää omiin tarpeisiimme. Osa voidaan käyttää katastrofiapuna eli silloin kun hätä on suurin.
Ilmoita asiaton viesti
Reijo on oikeassa. Kehitysapu pitäisi pääosin yksityistää.
ELi se pitäisi jättää normaalin kaupankäynnin ja yksityishenkilöiden tehtäväksi.
Valtion rahojen haaskaus erilaisten heimopäälliköiden miellyttämiseen pitäisi lopettaa.
Itse esim. rahoitan pienyrityksiä korottomilla mikroluotoilla kehitysmaissa. Tämä tuntuu paljon miellekkäämmltä.
Ilmoita asiaton viesti