Kaupunkilaiskepulin (h)ajatelmia Luo ja herättää ajatuksia ympäröivästä maailmasta

Kauppojen alkoholivalikoimaa parannettava

Suomen alkoholilainsäädäntö on erittäin tiukka Euroopan mittakaavassa. Lainsäädäntöön liittyy myös kummallisuuksia, kuten vaatimus vähittäiskaupoissa myydyille alkoholituotteille että ne pitää tehdä käymisteitse. Päähäni ei oikein mahdu että miten ahdasmielinen jonkun ihmisen pitää olla, että vaatii tahallista alkoholin maun pahentamista omien ideologioidensa ajamiseksi. Hakisin mieluusti Smirnoff Icen kaltaiset juomat lähimarketista Tallinnan sijaan ja ostaisin kunnon lonkeroita suomalaisesta kaupasta.

Normipurkutalkoiden hengessä ehdotan, että käymisteitse valmistamisen vaatimisesta vähittäiskaupassa myydyn alkoholin suhteen Suomessa luovutaan. 2010-luvulla tällaiselle holhoukselle on vaikea nähdä mitään perusteita, ja niidenkin ihmisten jotka demonisoivat alkoholia on tuskin kovin vaikea hyväksyä sitä että tästä luovutaisiin.

Suomen alkoholipolitiikassa on monia asioita pielessä. Korjataan ne yksi kerrallaan. Kippis!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Keijo Räävi
Käyttäjän eskovirri kuva
Esko Virri

Paljon annat krediittiä. Mutta todellisuudessa ei ole, vaikka valitettavasti useat keskustalaiset päättäjät monessa alkoholipoliittisessa asiassa ikävän konservatiivisia ovatkin ja siitä on kritiikkiä annettu.

SDP sen sijaan perinteisesti on ollut kaikkea alkoholin vapauttamista vastaan kautta linjan. Mutta valitettavasti raittiusliike tuntuu olevan kaikissa eduskuntapuolueissa vieläkin voimissaan tasan tarkkaan sote-puolella, missä näistä asioista järjenvastaisesti päätetään. Alkoholiasiat tulisikin siirtää muihin ministeriöihin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jos Suomen itsenäisyyden ajan alkoholipolitiikkaa tarkastellaan kieltolaista alkaen nykypäivään asti, niin johdonumkaisena linjana on ollut vapautuminen ja eteneminen kohti mannermaisempaa lainsäädäntöä. Kehitys ei kuitenkaan ole ollut lyhyiden aikojen perspektiivillä aina lineaarista, vaan on edetty ikään kuin letkajenkkaa tanssien; välillä sätkitään paikallaan sinne tänne, sitten otetaan yksi hyppäys eteen, toinen taakse ja lopulta kolme eteen.

Kun kieltolaki kumottiin, niin tilalle tuli ankara säännöstely ja viinakortit. ALKO:n myymälät olivat harvassa ja niihin astuminen edellytti rohkeutta ja aiheutti häpeän tuntoa. Leveän tiskin takaa jonotuksen jälkeen asiakasta tiiraili ryppyotsainen virkamies, joka dokumentit tarkistettuaan ja leimattuaan poistui takahuoneeseen noutamaan asiakkaan tilaamaa pulloa. Ja sillä pullolla oli hintaa!

Ensin poistui säännöstely, sitten ikärajaa alennettiin 24:stä 21 vuoteen, sitten poistui itse viinakortti, jonka jälkeen alettiin kokeiluluonteisesti perustaa viinejä myyviä itsepalvelumyymälöitä, keskiolut vapautui, Alkon myymälöitä alettiin perustaa kauppojen yhteyteen saman katon alle, olutta sai ostaa myös kioskeista, EU:n myötä tuonti omaan käyttöön vapautui, nauttiminen julkisella paikalla ei enää ole lain mukainen rikos, vaan paikkakunnan järjestyssäännöin kontrolloitua, j.n.e.

Kaikki edellä mainittu johdonmukainen kehitys on tapahtunut jatkuvan kyseenalaistuksen ja takapakkisuunnittelun tuoksinnassa. Esimerkiksi keskiolutta on viiden vuoden välein oltu siirtämässä takaisin Alkoon, y.m.

On todennäköistä, että yhden tai korkeintaan kahden vuosikymmenen kuluessa myös viinit ovat ruokakauppojen hyllyillä, mutta siihenkin päästään vasta pienempien askelien ja ankaran kädenväännön kautta.

Toimituksen poiminnat