Kaupunkilaiskepulin (h)ajatelmia Luo ja herättää ajatuksia ympäröivästä maailmasta

Soini – vanha setä uusien kasvojen joukossa

Antti Rinteen valinnan myötä kaikkien muiden suurten puolueiden puheenjohtajat Soinia lukuun ottamatta tulevat Kataisten väistyttyä olemaan tuoreita tapauksia. Perussuomalaisten diktaattori on ollut vallassa 17 vuotta; melkein yhtä pitkään kuin kaikkien muiden eduskuntapuolueiden puheenjohtajat yhteensä. Eduskuntapuolueiden osalta vain Päivi Räsänen on ollut Soinin lisäksi puheenjohtajana yli viisi vuotta. Päivikin saattaa onnistua pääsemään europarlamenttiin ja luopumaan paikastaan puheenjohtajana.

 

Suuren puolueen puheenjohtajalle Soinin valtakausi on erittäin poikkeuksellinen, mutta suurimman osan valtakaudestaan Soini on ollut pienpuolueen johtaja. Perussuomalaisten puheenjohtajan asema on todella vankka, mutta viime vuosina puolueen sisällä on määrätietoisesti pyritty kasvattamaan uskottavia seuraajaehdokkaita puoluetta itsevaltaisesti ohjanneelle puheenjohtajalle. Jussi Niinistö lienee vahvin ehdokas puolueen seuraavaksi keulahahmoksi.

 

Antti Rinteen valinta ei varmasti nosta demareita suuresti, mutta se asettaa paineita demareiden ukkosiiveltä paljon kannatusta ryöstäneelle Soinille. Miten Perussuomalaiset kykenevät pitämään kasassa nykyisen kannattajapohjansa, jos seuraavien vaalien jälkeen kutsuu oppositio tai hallituksessa joutuu kantamaan vastuuta. Neljä vuotta voi toistaa sitä että oppositioon on menty periaatteesta, mutta kahdeksan vuotta kuulostaa vain tyhjältä tekosyyltä. Soinin ehtymättömältä tuntuneet one-lineritkin ovat jo kokeneet inflaatiota.

 

Timo Soini nousi puheenjohtajistoon jo SMP:n aikana 1980-luvulla. Onko hän puolueelle täysin korvaamaton mies, josta pidetään kiinni loppuun saakka? Soini vei puolueensa jo kerran konkurssiin puoluesihteerinä, ja on ottanut opiksi säätiöimällä puolueensa varoja luottomiestensä taakse. Ja toisaalta, pysyykö miehen oma kannattajakunta ja puolueen ydin Soinille lojaalina jos voittokulku päättyy ja on aika palata jälleen pienpuolueeksi?

 

Puolueiden puheenjohtajien valtakaudet pisimmästä lyhimpään, kun Kataisen seuraaja on valittu ensi kuussa:

 

Timo Soini (PS) 1997 →

 

Päivi Räsänen (KD) 2004 →

 

Paavo Arhinmäki (VAS) 2009 →

 

Ville Niinistö (VIHR) 2011 →

 

Carl Haglund (RKP) 2012 →

 

Juha Sipilä (KESK) 2012 →

 

Antti Rinne (SDP) 2014 →

 

??? (KOK) 2014 →  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän eskovirri kuva
Esko Virri

Nopea kyssäri Uuden Suomen lukijoille: Alkaako Timo Soinin tyyli jo kyllästyttämään?

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Ei ala. On kyllästyttänyt jo aikoja sitten.

Käyttäjän leskinen kuva
Seppo Leskinen

No ei, mutta Jussi Niinistö kasvaa korkoa.....

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

En ole koskaan ymmärtänyt Soinin tyyliä (se toki johtuu varmasti minusta). Toisaalta nostan hattua populistisen viestinnän hallitsemisesta, jolla on pystytty höynäyttämään yli puoli miljoonaa äänestäjää tekemättä mitään muuta. Toki mukaan on saatu varteenotettavia poliitikkoja kuten Niinistö ja Lindström.

Käyttäjän leskinen kuva
Seppo Leskinen

Ja paljon, paljon muitakin.....ja hyvä niin.

Mikko Saarinen

Samaa minä ihmettelen kokoomuksesta. Miten kokoomus vuodesta toiseen pystyy höynäyttämään yrittäjiä ja virkamiehiä kannattajikseen, kun tuloksena on nollakasvua, teollisuuden alasajoa, valtion omaisuudem myyntiä ja velkaantumista.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Vai tällainen analyysi? Voisin tietysti kommentoida, sillä sillällynhän minäkin näihin yli puoleen miljoonaan höynäytettyyn äänestäjään.

Tuo viestintä nimittäin puree myös niihin, jotka ovat jaksaneet lukea ohjelmia, uutisia ja analyysejä.

Se on jokaisen oma häpeänsä, jos jättää seurannan vain niiden iskulauseiden tasolle. Ostaisitko sinä esimerkiksi asunnon itsellesi vain puhelimessa kuulemasi asunnonvälittäjän mainoslauseen perusteella? Ilmeisesti kyllä?

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Kuten jo Kataisen vaihdon hurraajien kohdalla sanoin... sitä saa pelätä mitä toivoo (Kataisen tilalle Stubb tai Vapaavuori esim....onko parempi? ... Soinin tilalle Halla-Aho, Niinistö ? ). Jotkut hurraisivat toki varmasti, mutta läheskään kaikki eivät.....

Se on eri asia kun puolue vaihtaa puheenjohtajaansa lähes epätoivosta (Keskusta, SDP).. eli kannatusta on paras saada tai puolue alkaa olla viittä vaille kuollut (esim. oma puolueesi Keskusta ennen Sipilää, olitte viittä vailla kuopattu useimmissa mielipiteissä). Soinin porukassa taas ei koskaan ole ollut edes hallitukseen eli vastuusta/päätöksistä ei mitään tietoa... ellei Vennamon-ajatkin oteta jatkumona huomioon eikä niistä oikein tullut valmista.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Asioissa on aina monia puolia. Ja väliin en ymmärrä oikein heitä, joille itse puolue ja sen olemassaolo on vähän kuin elämää suurempi asia. Vaikka itse olenkin kai niin umpikeskustalainen kuin vai olla, niin siitä huolimatta olen sitä mieltä, että mikäli sillä ei ole oikeaa lähtökohtaa ja siitä johtuvaa asemaa, niin yhtä hyvin se joutaa silloin menemään. Kun kannatus oli siellä pohjalukemissa, totesin jossain vaiheessa, että joka tapauksessa parempi 10-15% puolue, joka tietää, miksi on olemassa, kuin 25% kannatuksen omaava puolue, joka on olemassa vain sen kannatuksen ja vallan vuoksi.

En ollut silloin kuitenkaan vielä kuoppaamassa Keskustaa enkä ole vielä kuoppaamassa SDP:täkään. SDP:llä on pitkät perinteet suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä, joten ei sen tarun tarvitse suinkaan olla loppu. Toisaalta, elleivät he itse keksi syytä, miksi heitä tarvitaan, niin eivät hekään välttämättömiä ole. Kyllä siihenkin ekolokeroon sijoittuu sitten muita puolueita.

Valitettavasti Soiniin ja Perussuomalaisiin on vaikea uskoa. Soini teki ensin 15 vuotta töitä ollakseen hankala kaikille. Sen mielikuvan kääntäminen ei ole helppoa.

Mutta summana. Olen ilmeisesti hiukan erikoinen, koska en ajattele puolueita itseisarvoina. Ajattelen ne yhteenliittymiksi, joiden kautta tietynlaisen yhteisen perusajattelun omaavat ihmiset osallistuvat koko yhteisöä koskevaan päätöksentekoon. Oleellista ei silloin ole, onko puolue suurin, vaan pystyykö puolue tarjoamaan kokonaisuuteen sellaisen näkökulman, joka on hyödyllinen kokonaisuuden tasapainoisen kehittämisen kannalta. Se tieto on nyt demareilla haussa. Eikä sen tiedon jatkuvaa miettimistä kannata muidenkaan halveksia. Nimenomaan siitä lähtökohdasta, mitä minä voin tarjota yhteiseen pöytään. Ei miten minä voin ottaa suurimman osuuden siitä pöydästä.

Mika Samuel Kiekkijev

Kyllästyminen on ehkä väärä sana, mutta kyllä uutta verta kärkeen tarvittaisiin mielummin nopeammin kuin hitaammin.

Toisaalta itseäni ei säväytä yhtään Kataisen ja Stubbin kaltaiset, keskenään samat esiintymiskurssit käyneet, joilla puhe jatkuu, vaikka ajatus katkeaa.

Sipilä taasen on myös kurssinsa käynyt, mutta osoittanut osaamisensa myös "oikeassa" elämässä, vaikka luulen, että hän itsekin törmää vielä ristiriitoihin, jotka syntyvät edellä mainitun ja politiikan yhteensovittamisessa.

Käyttäjän JuhaniMetsanen kuva
Juhani Metsänen

Sipilä on toki kepun puheenjohtaja, mutta puhetta johtaa edelleen Mauri Pekkarinen ja siinä vasta vanha setä onkin. Tosin tukka on säilynyt hyvin päässä.

Soinin lähtö lähenee ja tilalle voisi olla tyrkyllä Mäntylä, Niinistö tai Lindström.

Käyttäjän eskovirri kuva
Esko Virri

Pekkarinen ei ole setä, Pekkarinen on kettu.

Perussuomalaisissa Soini on aika pitkälle ainoa "virallinen" puolueen ääni. Keskustassa sitä on Sipilän kaudella jaettu, eniten Sipilän ja Tiilikaisen välillä mutta toki mm. Pekkarisen kaltaisen asiajyrän ääntä yhä kuunnellaan. Kuten myös Väyrysen, vaikka hän ei eduskunnassa olekaan.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Eikä kannata unohtaa Olli Rehnin ääntä, joka alkaa voimistua vaalien lähestyessä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #8

Ei kai Kääriäistäkään, vaikka ei juuri äänessä olekaan.

Käyttäjän JuhaniMetsanen kuva
Juhani Metsänen

Mauri "der alte" Pekkarinen on kyllä eduskunnassa puhujien aatelia jos ei nyt puututa puheiden sisältöön. Toivotaan, että Mauri pääsisi kyselytunnilla höykyttämään tuoretta rahaministeri Rinnettä, mikäli äijäfeministi ministeriksi uskaltaa ryhtyä.

Antti Joensuu

Mitä sitä turhaan hyvää vaihtamaan, ei se aina vaihtamalla parane.

Täytyy myös muistaa, että viimeaikaisiin vaihtamisiin on ollut selvä syy-yhteys.
Ville Niinistö (VIHR) 2011 → Korvasi Anne "Sinne-Tänne" Sinnemäen, jonka luottamus loppui. Menetti 5 kansanedustajaa vuonna 2011.

Carl Haglund (RKP) 2012 → Korvasi Stefan Wallin, joka veteli liikaa Dragsvikiin päin ja valehteli siitä.

Juha Sipilä (KESK) 2012 → Korvasi Mari Kivineimen, joka jätti maaseudun Keskustalaiset ja yritti saada lisää tukea kaupungeista. Tulos äänestäjän vaihtoivat puoluetta. Menetti 16 kansanedustajaa ja lähes 200.000 äänestäjää vuonna 2011.

Antti Rinne (SDP) 2014 → Korvasi Jutta "Verkkosukka" Urpilainen, joka hylkäsi SDPn kannattajat ja on kulkenut torjuntavoitosta toiseen. Jokos puoluekannatus on alle 14%? (19.1% vuonna 2011).

Kuka lienee, veikkaan että mies (Kokoomus) → Jyrki Katainen, joka huomasi, ettei saa mitää aikaa, eikä homma olekkaan niin "fantsua" ja päätti lähtä kuin rotta uppoavasta laivasta (jonka itse pääministerinä on aiheuttanut).

Vaikuttaa muuten oudosti siltä, että naisen nostaminen puolueen johtoon yleensä aiheuttaa äänestäjien kaikkoamisen, tästä Keskusta on esimerkki. Näkee miten käy SDPn kanssa, mutta näin on esim. käynyt Keskustan lisäksi KD:llä ja Vihreillä.

Kuvaavaa on myös, että vuoden 2011 hallituksen 19 ministeristä vain 4, eli
- Erkki Tuomioja
- Anna-Maja Henriksson
- Jari Koskinen
- Ville Niinistö,
vaikuttaa jatkavan alusta loppuun, ilman että haluasi "tehdä jotain muuta vaihteeksi"

Mikko Saarinen

Siksi meillä talous onkin kuralla, kun ministerit värvätään suoraan päiväkodista.

Bloginpitäjällekin voi suositella, että menee ensin 20 vuodeksi oikeisiin töihin ja vasta sitten politiikkaan. Ei minulla sinänsä ole mitään broilereita vastaan. Ne maistuvat hyvältä grillattuna salaatin kera.

Tapio Vehmaskoski

Soinin tyylissä on toistoa ja rehvakkuutta, mutta kommenteissa myös perää.

Kataisen tyylissä on selittelynmakua ja pa...anjauhamista "fantastista". Höysteenä kaveri stupido "pölhökustaa" besserwisser.

Jutta-ressukan tyylissä on tyylikkyyttä, mutta selittelynmakua ("verkkosukka")

Sipilän tyylissä ei ole poliitikkoa ja se on hyvä, mutta Pekkarinen puhuu kuin "ruuneberi". Ajatus on katkennut ajat sitten.

Arhinmäen tyyli on hölmölästä - päivää.

Räsäsen tyyli on lääkärin tyyli.

Haglundin tyyli on huumorintajuton, hajuton, mauton tosikko.

Ville Niinistön tyyli hukassa olevan partiopojan tyyli - apuva.

Ai ... niin kysymykseen: "Kyllästyttääkö" vastaus: Kyllä, mutta kyllästyminen liittyy kokonaisuuteen, jossa osana on myös Virri. Sen blogeja kirjoitat, jonka leipää syöt.

Käyttäjän jukkakuhanen kuva
Jukka Kuhanen

SDP:lle ollaan tämän kaiken kohun keskellä kirjoittamassa parhaillaan kuningastietä, kun tarkastellaan asioita 4-5 vuoden päähän. Keskusta saa oikeutetusti vetovastuun tulevalle hallituskaudelle. Kokoomus tulee perämiehen paikalle ja PS kantamaan sitä paljon mainostettua poliittista vastuuta ja ennen kaikkea kantamaan hallitusvastuuta löyhien onelinereiden sijaan. Demareiden kannattaa ehdottomasti tässä tilanteessa jäädä suosiolla oppositioon johtavana oppositiopuolueena ja samalla vahvistamaan kannatustaan.

Arto Rinne on demareille sama kuin Juha Sipilä keskustalaisille. Arto Rinteellä on vahvat näytöt osaamisesta demareiden perinteisimmässä kannattajakunnassa eli ammattiyhdistysväen ja ennen kaikkea työväestön keskuudessa. Jos kerran Sipilä onnistui kääntämäää Keskustan kannatuksen 12 %:n paikkeilla olevasta aallonpohjasta yli 23 %:n kannatustasoon, on Arto Rinteellä aivan samankaltaiset mahdollisuudet tehdä sama temppu demareille.

Oma veikkaukseni on, että Perussuomalaiset kadottavat uskottavuutensa hallitusvastuunsa myötä populismiin perustuneen kannatuksensa takia. Hallitusvastuu paljastaa politiikan arkitodellisuuden. Perussuomalaisten poliittinen teesistö on rakennettu savijalkojen varaan ja puolue menettää tulevalla hallituskaudella puolet kannatuksestaan pysyen kuitenkin kooltaan samassa kokoluokassa kuin Vihreät ja Vasemmistoliitto. Mihin tuo virta sitten vie? Se kulkee demareiden ja Antti Rinteen koppaan. Demarit ovat tulevan hallituskauden loppupuolella maamme suosituin puolue hätyyttäen 25 %:n kannatustasoa.

Tänään on tavallaan tehty puoluepoliittista historiaa, kun erään maamme keskeisimmän puolueen puheenjohtaja on hävinnyt puheenjohtajavaalin ja siten menettänyt niin puoluejohtajanuijan kuin siinä samalla ministerisalkkunsa. Mutta toisaalta kyseessä on kuitenkin vain ja ainoastaan politiikan aaltoliikkeestä.

Käyttäjän jukkakuhanen kuva
Jukka Kuhanen

Sen aika näyttää. Uskon myös pelin politiikkaan ja jos milloin niin tässä tilanteessa, jossa SDP on näin pahasti jakautunut kahtia, olisi demareilta puolueen kannalta tuloksekkain teko se, että se kaataisi nykyhallituksen jättäytymällä siitä pois.

Tapio Vehmaskoski Vastaus kommenttiin #21

Suomessa on loppumassa pelaamisen aika. Tosiasiat ajat ohi pelaamisen:
http://velkakello.fi/

Pelkurit, jotka hokivat "vastuunkantoa" pakenevat. Rotat jättävät laivan.

http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/...

Käyttäjän eskovirri kuva
Esko Virri

Tuo tilanne vaatisi oletukseen, että hallitukseen menisivät sekä Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus. En jaksa uskoa siihen: ensinnäkin pitäisi olla sellainen tilanne että 2 suurinta puoluetta + 2 halukasta apupuoluetta eivät saisi 110 paikkaa yhteensä ja vaikka niin kävisi että B) että kolme ensin mainittua puoluetta saisivat kokoon hallituksen joka ei hajoaisi vuoden sisällä.

Jos hallitus hajoaa liian nopeasti niin SDP joutuu tilanteeseen jossa sen on valittava joko lähteä pienellä kannatuksella hallitukseen tai joutuu nielemään Keskustan ja Kokoomuksen "hätätila"hallituksen, jossa yhden apupuolueen turvin demareilla ja ay-liikkeellä ei toivottavasti ole mitään sananvaltaa eläke- ja työelämäasioihin.

Pia Heinänen

Meni Huuskon avaukseen tekstiäsi mukaileva kommentti, jonka copypastaan tähän:

Melkoinen vaihtoaalto käynyt puheenjohtajien osalta sitten viime eduskuntavaalien. Hyvä niin.

Melkein haluaisin kiittää asiasta yksinvaltias Soinia, joka on usuttanut vanhat koirat opettelemaan uusia temppuja.

Toimituksen poiminnat